Päivänseisauksiin liittyviä harhaluuloja

Maapallon prekessioliike siirtää kevätpäivätasauspistettä kohti
itää. Yhteen kierrokseen eläinradan ympäri kuluu aikaa noin
26 000 vuotta eli muutos on noin 15 ° tuhannessa vuodessa.

K: Mitä tarkoitetaan kevät- ja syyspäiväntasauksilla?

V: Tähtitieteellisesti päiväntasaukset ovat hetkiä, jolloin Aurinko näennäisellä radalla ylittää taivaan ekvaattorin. Taivaan ekvaattori on maapallon ekvaattorin projektio tähtitaivaalla. Keväällä ylityssuunta on etelästä pohjoiseen ja syksyllä pohjoisesta etelään.

Auringon näennäinen vuotuinen etelä-pohjoissuuntainen liike johtuu maapallon pyörimisakselin kaltevuudesta ratatason kohtisuoran suhteen. Kallistuman määrä on noin 23,5 astetta. Päiväntasausten  aikana kallistuman avaruudellinen suunta on kiertoradan tangentin suuntainen, sillä pyörimisakselin suunta tähtien suhteen pysyttelee lähes muuttumattomana.

K: Onko päivän ja yön pituus yhtä pitkä tasauspäivänä?

V: Kevätpäiväntasaukseen, niin kuin myös syyspäiväntasaukseen liittyy useita uskomuksia, joilla ei ole todellisuuspohjaa. Ehkä yleisin näistä uskomuksista on, että tasauspäivänä yön ja päivän pituus on yhtä pitkä.

Tämän uskomuksen voi todeta helposti vääräksi, jos katsoo vaikka keltakantisesta almanakasta tai mistä tahansa tähtikarttaohjelmasta auringonnousu- ja laskuajat. Esimerkiksi Tampereella auringonnousu tapahtui 21.3.2015 kello 6.26 ja lasku kello 18.38. Jo pienellä päässälaskulla saadaan tulokseksi, että päivän pituus on 12 tuntia ja 12 minuuttia.

Päivän pituus oli tasan 12 tuntia 19. päivänä maaliskuuta, sillä Aurinko nousi kello 6.33 ja laski 18.33. Seuraavan yön pituus oli 4 minuuttia lyhyempi. Tästä eteenpäin päivän pituus kasvaa ja vastaavasti yö käy aina vain lyhyemmäksi.

Syyspäiväntasaus on 23.9.2015 kello 11.20 Suomen aikaa. Tällöin päivän pituus on 12 tuntia 9 minuuttia ja vasta 24./25.9. päivien välinen yö on tasan 12 tuntia pitkä.

K: Onko päivän pituus yhtä pitkä koko maapallolla tasauspäivinä?

V: Päivän pituus vaihtelee leveyspiireittäin. Pohjoisnavalla Auringon yläreuna nousi horisontin yläpuolelle 19.3.2015 kello 11.07 aikaa ja se laskee 25. syyskuuta kello 1.15. Näin ollen päivälle tulee pituutta 189 vuorokautta 14 tuntia 8 minuuttia.

Tultaessa kohti etelään, muutos on aluksi hyvinkin suurta. Esimerkiksi kevätpäiväntasauksen aikaan 80° leveyspiirin korkeudella päivän pituus on 12 tuntia 37 minuuttia, 70° leveydellä 12 tuntia 18 minuuttia. Tästä eteenpäin päivän pituus lyhenee maltillisemmin, mutta jatkuu ekvaattorille asti: 60° leveyspiirillä (ja Tampereen pituuspiirillä) päivänä pituus on 12 h 13 m, 50° 12 h 9 m, 40° 12 h 7 m, 30° 12 h 6 m, 20° 12 h 6 m, 10° 12 h 4 m ja ekvaattorilla 12 h 4 minuuttia.

Ekvaattorin eteläpuolella päivän pituus noudattelee suurin piirtein pohjoisen leveysasteiden mukaista pituutta. Etelänavalla auringonlasku tapahtui 22. maaliskuuta kello 14.18. ja auringonnousu koittaa 21.syyskuuta kello 21.11. Yölle tulee pituutta 183 vrk 6 h 53 minuuttia. Eroa pohjois- ja etelänapojen päivän ja yön pituuden välillä on siis 6 vrk 7 h 15 minuuttia, jonka aikana Aurinko näkyy molemmissa paikoissa horisontin yläpuolella sana aikaisesti.

K: Mistä erot päivän pituudessa johtuvat?

V: Erot tasauspäivien päivän ja yön pituudessa ja napojen samanaikaisesta (joskin suhteellisen lyhyestä) päiväajasta johtuvat maapallon ilmakehän valon kulkureittiä taittavasta vaikutuksesta, jota kutsutaan refraktioksi. Näemme lähellä horisonttia olevan ilmakehän ulkopuolisen kohteen noin puoli astetta ylempänä kuin mitä se ilman ilmakehää näkyisi. Tämä tarkoittaa sitä, että aivan horisontissa oleva Aurinko tai Kuu on todellisuudessa horisontin alapuolella vaikka se meistä näyttää olevan juuri sen yläpuolella.

Eikä refraktion vaikutus rajoitu ainoastaan vain Aurinkoon ja Kuuhun, vaan se ulottuu kaikkiin tähtitaivaan kohteisiin. Lisäksi refraktio ulottaa vaikutuksensa aina keskitaivaalle (zeniitti) asti, joskin voimakkuudeltaan kohteen korkeudesta riippuen. Refraktion vaikutus on voimakkain juuri horisontissa näkyvillä kohteilla.

K: Nouseeko Aurinko aina samasta kohtaa (idästä) horisontista tasauspäivinä koko maapallolla?

V: Auringonnousun atsimuutti (suuntakulma) riippuu sen ajankohdasta. Alla olevasta taulukosta näkyy, että atsimuutti vaihtelee leveyspiireittäin kevätpäiväntasauksena.

Leveys          auringonnousu                    auringonlasku

80°                86° 16’ 16”                         274° 55’ 49”

70°                88° 10’ 37”                         272° 25’ 04”

60°                88° 50’ 05”                         271° 34’ 06”

50°                89° 10’ 51”                         271° 07’ 52”

40°                89° 24’ 11”                         270° 51’ 28”

30°                89° 33’ 54”                         270° 39’ 56”

20°                89° 41’ 38”                         270° 31’ 05”

10°                89° 48’ 15”                         270° 23’ 52”

  0°                89° 54’ 19”                         270° 17’ 37”

-10°               90° 00’ 12”                         270° 11’ 54”

-20°               90° 06’ 17”                         270° 06’ 24”

-30°               90° 13’ 01”                         270° 00’ 46”

-40°               90° 21’ 02”                         269° 54’ 34”

-50°               90° 31’ 35”                         269° 47’ 02”

-60°               90° 47’ 25”                         269° 36’ 35”

-70°               91° 16’ 43”                         269° 18’ 31”

-80°               92° 40’ 33”                         268° 29’ 43”

Taulukossa on käytetty Tampereen pituuspiiriä. Pituuspiirillä on oma vaikutus atsimuuttiin: siirryttäessä länttä kohti auringonnousun ja -laskun atsimuutti siirtyy hieman pohjoisemmaksi ja syyspäivän aikaa atsimuutti siirtyy etelämmäksi.

Taulukosta voidaan havaita, että ekvaattorillakaan auringonnousu ja -lasku eivät tapahdu juuri idän tai lännen suunnasta.  Olisi mielenkiintoista jättää lukijan itsensä mietittäväksi mistä ero johtuu, sillä äkkiä ajateltuna auringonnousun pitäisi ekvaattorilla tapahtua juuri idän suunnasta. Syy tähän on se, että valitulla pituuspiirillä auringonnousu ei tapahdukaan juuri kevätpäiväntasauksen aikaan vaan tänä vuonna noin 5 h 45 minuuttia myöhemmin. Pituuspiirin valinta vaikuttaa myös laskusuuntaan. Ilmiö ei rajoitu pelkästään ekvaattorilla esiintyväksi, vaan sen voi havaita millä tahansa leveyspiirillä.